Lait ja normit

Tehtävänä oli tutustua normeihin, jotka ohjaavat opettajien ja oppilaitosten toimintaa, sekä pohtia kirjoitelman avulla, mitä pidän keskeisinä normeina oman tulevan opettajan työni näkökulmasta. Harjoitteluoppilaitokseni on toisen asteen ammatillinen oppilaitos, joten tutustuin ammatillista koulutusta sääteleviin lakeihin ja asetuksiin, sekä reformiin, joka on muuttanut ammatillista koulutusta viime vuosina.

REFORMI

Opiskelijoita tulee opintoihin jatkuvan haun kautta ympäri vuoden ja jokaiselle pitää tehdä henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelma. Myös työelämäyhteistyötä on kehitetty ja kehitetään jatkuvasti. Reformin tavoite on ollut, että työssä saavutettu osaaminen pyritään tunnistamaan paremmin ja osaamista ja koulutusta pyritään paremmin yhdistämään työelämään. Tämä on mielestäni erinomainen suunta ammatillisessa koulutuksessa. Myös nuoret saavat heti kuvan tulevasta työstä ja voivat arvioida, sovinko tähän ammattiin. Haluaisin kuitenkin alleviivata jokaiselle opiskelijalle, että mikään koulutus tai tutkinto ei koskaan mene hukkaan. Kaikki osaaminen on hyvästä ja on mahdollista yhdistää yhdeksi kokonaisuudeksi tulevalla työuralla.

OPETTAJAN KELPOISUUS

Ammatillisten tutkinnon opettajan kelpoisuuden saa, kun on suorittanut opetustehtävän kannalta soveltuvan korkeakoulun 60 opintopisteen tai 35 opintoviikon laajuiset opettajan pedagogiset opinnot. Koska opetetaan ammattia, opettajalla tulee lisäksi olla kolmen vuoden pituinen käytännön työkokemus kyseisestä ammatista. Oma työkokemukseni on myynnin ja digimarkkinoinnin alalta. Lisäksi olen tehnyt insinöörinä pitkän työuran kansainvälisessä konsernissa. Tämä on saanut minut huomaamaan, kuinka tietynlainen poikkitieteellisyys lisää hiljaista tietoa. Pienet uralla tapahtuvat syrjähypyt ovat siis vain positiivisia.

Opettajuuden toiminnan pohjana on eettisyys ja sen ydin muodostuu neljästä perusarvosta: ihmisarvosta, totuudellisuudesta, oikeellisuudesta sekä vastuusta ja vapaudesta.  Opettajan tulee kunnioittaa jokaista ihmistä sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautuneisuudesta ja sukupuolen moninaisuudesta, ulkonäöstä, iästä, uskonnosta, yhteiskunnallisesta asemasta, alkuperästä, mielipiteistä, kyvyistä ja saavutuksista riippumatta. Opettajan tulee ammatissaan edistää tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista. Jokaisella on vapaus omaan arvomaailmaansa, mutta opetustyössä opettajan sitoutuu perustehtävään ja sen normistoon, kuten lainsäädäntöön ja opetussuunnitelmiin.

AMMATILLINEN OPPILAITOS

Ammatillisten tutkintojen ja koulutuksen järjestäminen on suomessa luvanvaraista. Kuka tahansa ei voi ryhtyä sitä antamaan, vaan se edellyttää opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää järjestämislupaa. Luvan voi saada rekisteröity yhteisö tai säätiö, kunta, kuntayhtymä tai valtion oppilaitos. Järjestämisluvassa määritellään minkälaista ja missä laajuudessa koulutuksen järjestäjä voi koulutusta järjestää. Vuonna 2019 koulutuksen järjestäjistä oli kuntia 9, kuntayhtymiä 34 ja yhdistyksiä, säätiöitä tai osakeyhtiöitä 118. Koulutuksen järjestämiseen myönnetään rahoitus opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmästä, valtion talousarvion määrärahan ja kuntien rahoitusosuuden rajoissa. Rahoitus myönnetään koulutuksen järjestäjälle, joka päättää sen kohdentamisesta. Määrä perustuu ministeriön asettamiin tavoitteellisiin opiskelijavuosiin, suoritettuihin tutkintoihin ja tutkinnon osien osaamispisteisiin, mutta myös opiskelijoiden työllistymiseen ja jatko-opintoihin siirtymiseen. Näin pyritään ohjaamaan koulutuksen järjestäjiä suuntaamaan toimintaa osaamistarpeita vastaavaksi sekä tehostamaan opintoprosesseja. Perusrahoitus (50%) takaa koulutuksen kaikille opiskelijoille. Loppu rahoitus on kiinnitetty tutkinnon tai sen osien suorittamiseen tai opiskelijoiden työllistymiseen. Erikseen hakemalla oppilaitos voi saada strategiarahoitusta, jota ministeriö myöntää harkintaan perustuen.

OPETUKSEN LAADUNVALVONTA

Opetushallitus vastaa tutkintojen valtakunnallisista perusteista ja asettaa raamit koulutuksen järjestäjien laadulle ja laadunvalvonnalle. Oppilaitosten otaksutaan itse arvioivan omien tutkintojensa koulutuksen laatua jatkuvalla ja suunnitelmallisella arviointiprosessilla. He seuraavat itselleen asettamiensa tavoitteiden saavuttamista, sekä samalla kansallisten koulutuspoliittisten tavoitteiden toteutumista. Koulutuksen järjestäjät arvioivat toimintaansa omista lähtökohdistaan, opettelevat tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja kehittämiskohteitaan ja edistävät siten oman koulutuksensa ja toimintansa laatua. Suomessa oppilaitoksia ja koulutuksen laatua arvioidaan myös ulkopuolisen viranomaisen toimesta. Arvioinnista vastaa Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi), joka toimii Opetushallituksen erillisyksikkönä. Karvi kerää tietoa oppilaitoksien itsearvioinnin avulla tuotetuista aineistoista, joita ovat mm. opiskelijan osaamisen itsearviointi, koulutuksen järjestäjien ja työelämän itsearviointi sekä näyttöjen laadun arviointi. Aineistojen avulla Karvi arvioi, miten hyvin opiskelijat saavuttavat tutkinnon perusteiden osaamistavoitteet ja ammattitaitovaatimukset. Arvioinnin tavoitteena varmistaa suomalaisen ammattikoulutuksen laatua. Karvi arvioi ja kehittää myös koulutuksen järjestäjien itsearviointi ja laadunvarmistamismenetelmiä, joilla tietoa ja aineistoja saadaan kerättyä.

LAKI AMMATILLISESTA KOULUTUKSESTA

Laki ammatillisesta koulutuksesta määrittelee ammatillisten tutkintojen ja ammatillisen koulutuksen tarkoituksen. Siinä sanotaan, että ammatillisen koulutuksen tarkoituksena on ”kohottaa ja ylläpitää väestön ammatillista osaamista, antaa mahdollisuus ammattitaidon osoittamiseen sen hankkimistavasta riippumatta, kehittää työ- ja elinkeinoelämää ja vastata sen osaamistarpeisiin, edistää työllisyyttä, antaa valmiuksia yrittäjyyteen ja työ- ja toimintakyvyn jatkuvaan ylläpitoon sekä tukea elinikäistä oppimista ja ammatillista kasvua”.

OPETTAJAN TÄRKEIN TEHTÄVÄ

Tulevaa opettajuutta ajatellen koen, että keskeisimpänä tehtäväni tulee olemaan auttaa oppilaita valmistumaan oppilaitoksesta, eli saavuttamaan vaadittavat oppisisällöt ja saamaan ammattitutkinto riittävillä työelämässä tarvittavilla taidoilla varustettuna, jotta he työllistyisivät tutkinnon saatuaan. Toivoisin myös pystyväni hyödyntämään omaa muuta, strategiseen johtamiseen liittyvää koulutustaustaani, ja pääseväni mukaan kehittämään ammatillista koulutusta yhteiskuntamme ja liike-elämän vaatimuksiin ja niiden muutoksiin sopivaksi.  

Lakiin on kirjattu, että oppilaitoksen velvollisuus on edistää ammatillisten tutkintojen tai niiden osien suorittamista. Kun tavoite saavutetaan, opiskelijat työllistyvät paremmin ja vastaavat elinkeinoelämän osaamistarpeisiin paremmin. Näin oppilaitos täyttää tavoitteen kehittää paikallista työ- ja elinkeinoelämään. Toivoisin voivani auttaa opiskelijoita työllistymään itseään motivoiviin ammatteihin ja siten antamaan panoksensa yhteiskunnan ja talouden kehittymiseen. Neljän nuoren aikuisen äitinä erityisesti tämä teema on omaa sydäntäni lähellä. Kun jokainen löytäisi itseään kiinnostavan, omia vahvuuksiaan tukevan ammatin, pitkä työura tulisi olemaan hedelmällinen ja antoisa. Liian moni ajautuu ammattiin vailla suunnitelmaa. Tästä minulla on myös omakohtainen kokemus.

YRITTÄJYYS JA ELINIKÄINEN OPPIMINEN

Opettajan tulisi myös osata antaa valmiuksia yrittäjyyteen ja työ- ja toimintakyvyn jatkuvaan ylläpitoon. Haluaisin antaa eväitä ja rohkaista opiskelijoita ryhtymään yrittäjiksi, mikäli heillä on siihen paloa ja hyviä toteuttamiskelpoisia liikeideoita. Haluan motivoida jokaista itsensä kehittämiseen myös tutkinnon suorittamisen jälkeen. Tänä päivänä on tärkeää alleviivata elinikäisen oppimisen ja ammatillisen kasvun ja kehittymisen tarpeellisuutta. Opiskelijan tulisi tulevaisuudessa, astuttuaan työelämään, ylläpitää ammattitaitoaan, seurata yhteiskunnassa ja elinympäristössä tapahtuvia muutoksia ja pitää jatkuvasti huolta omasta työllistymiskyvystään. Opiskeluilla pyritään myös luomaan pohja mahdollisille jatko-opinnoille. Yhtenä ammatillisen oppilaitoksen tavoitteena on tukea opiskelijoiden kehitystä hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi, joten myös ammatillisen oppilaitoksen opettaja on edelleen ”kasvattaja”. Eritoten nuoret tarvitsevat vielä monenlaista ohjausta, jotta jokainen saavuttaisi hyvän tasapainoisen ja -arvoisen elämän ja työelämän koulutuksensa päätyttyä.