Ammatillisen opetuksen oppimisympäristöt (Opintoryhmän artikkeli 2/2021 Osa 1)

 

Hyvin suunnitellulla oppimisympäristöllä on merkittävä vaikutus opiskelijan opiskelemiseen ja oppimiseen. Oppimisympäristön tulisikin monipuolisesti tukea yksilön sekä yhteisön kasvua ja kehittymistä. Oppimisympäristöjen suunnittelemiseen ja kehittämiseen vaikuttavat hyvin monet tekijät sekä monipuolinen sidosryhmäyhteistyö. Laadukas ja hyvin toteutettu oppimisympäristö asettaa myös opettajille ja ohjaajille omat laaja-alaiset vaatimuksensa.

 Oppimisympäristön määritteleminen

Oppimisympäristö on ympäristö, jossa oppiminen ja opiskelu tapahtuu, puhutaanpa sitten formaalista, informaalista tai non-formaalista oppimisesta. Oppimisympäristöllä viitataan välillä myös oppimisalustaan, vaikka se on vain osa oppimiseen tarvittavaa teknologiaa. Jos pohditaan oppimisympäristöä opettajaopinnoissamme HAMKissa, se käsittää niin fyysisen oppimistilamme kodeissa, kuin Moodlenkin, josta tehtävämme löytyvät. Oppimisympäristö on lisäksi psykologisten tekijöiden kokonaisuus, jossa vuorovaikutussuhteilla on tärkeä merkitys ja sen pedagoginen konteksti syntyy tavoitteiden, toimijoiden, sisältöjen, menetelmien ja ympäristöjen vuorovaikutuksessa. (Staffans, Hyvärinen, Kangas, & Turkko, 2010, s. 108-109)

Kaikki ympäristöt ovat oppimisympäristöjä

Nykyään puhutaan myös oppimisen kaikkiallisuudesta, jolloin voidaan ajatella, että kaikki ympäristöt ovat omalla tavallaan oppimisympäristöjä, vaikka ympäristöissä ei tapahtuisikaan toivottua tai tavoitteen mukaista oppimista. Tilat ja -välineet tulee olla kunnossa siten, että ne tukevat opiskelijan oppimista ja mahdollistavat monipuolisten opiskelumenetelmien ja työtapojen käytön. Vaikka oppiminen liittyy aina jollain lailla fyysisiin tiloihin ja paikkoihin, ei tule huomioida pelkkiä fyysisiä ominaisuuksia, pohtiessa sitä, millainen on hyvä oppimisympäristö. 

Pedagogiset, sosiaaliset ja psykologiset piirteet

On tärkeää ottaa tarkasteluun pedagogiset, sosiaaliset ja psykologiset piirteet. Tavoitteena on tukea opiskelumotivaatiota, aktiivisuutta, luovuutta ja itseohjautuvuutta. Parasta olisi, jos myös oppijalla on mahdollisuus vaikuttaa ja osallistua oppimisympäristönsä rakentamiseen ja kehittämiseen. Keskeistä on myös tukea opettajan ja oppijan välistä sekä oppijoiden keskinäistä vuorovaikutusta ja rohkaista oppijoita aktiiviseen ja osallistuvaan oppimiseen. (Staffans ym., 2010, s. 110)

 Oppimisympäristön suunnittelu ja sen vaatimukset

Yksi keskeisimmistä koulutuksen ja sitä kautta oppimisympäristöjen suunnitteluun vaikuttavista toimijoista on Opetushallitus. Opetushallitus toteuttaa monipuolista sidosryhmäyhteistyötä, jonka tarkoituksena on ennakoida ja sen pohjalta kehittää koulutusta vastaamaan entistä paremmin työelämässä vaadittaviin osaamistarpeisiin. sidosryhmäyhteistyöhön osallistuvat muun muassa Osaamisen ennakointifoorumi, useat ministeriöt sekä tutkimuslaitokset. Hyvin monet eri tekijät ja monen eri tahon välinen yhteistyö vaikuttaa siten oppimisprosessiin ja sitä kautta erilasien oppimisympäristöjen suunnitteluun. (Opetushallitus, 2021)

Yhteistyön merkitys oppimisympäristöjen suunnittelussa

Opettajien, työ- ja elinkeinoelämän asiantuntijoiden ja opiskelijoiden keskinäinen yhteistyö parantaa oppimisprosessia ja auttaa luomaan toimivia oppimisympäristöjä. Toimivimmillaan tämä yhteistyö näkyy laadukkaina oppimisympäristöinä, jossa toteutuvat laadukkaat opetussisällöt ja laaja-alaiset tehtäväkokonaisuudet ja asiasisällöt. Opettajan ja opiskelijan välinen yhteistyö ja yhdessä tekemät havainnot ovat keskeisessä roolissa, mutta myös niin ikään yhteistyö työelämän kanssa. Työelämäyhteistyössä voidaan parhaimmillaan päästä tilanteeseen, jossa opiskelijat pääsevät tekemään todellisia tai autenttisesti käytännönläheisiä simuloituja työelämän todellisia töitä. Myös eri koulutusalojen välisiä yhteisiä rajapintoja on hyvä tunnistaa ja hyödyntää toimivien oppimisympäristöjen suunnittelussa. (Opetushallitus, 2021)

 Opettamisen ja ohjaamisen vaatimukset oppimisympäristöissä

Opettajan laaja-alainen osaaminen on edellytys opetuksen onnistumiselle erilaisissa oppimisympäristöissä. Opettajan tulee pelkän tiedonvälityksen sijasta pystyä järjestämään opetus oppimisympäristöjä monipuolisesti hyödyntäen sekä huomioiden opiskelijoiden yksilöllisiä taitoja oppimisessa. (Kähkönen, 2009, s.29) Opettajan on myös tärkeä osata käyttää oppimisympäristöjä opettaakseen työelämässä tarvittavia taitoja, kuten verkostoitumisen tärkeyttä tai teknisiä taitoja, jotta opiskelija saisi mahdollisimman hyvät valmiudet työelämään (Mäkinen & Metsälä, 2013, s.20). Verkossa tapahtuva opetus on lisääntynyt kaikilla kouluasteilla. Verkko-opiskelun ohjaaminen edellyttää opettajalta ajantasaisen tieto- ja viestintäteknisen osaamisen lisäksi oppimisen ja ohjaamisen menetelmien verkkotyökalujen hallintaa (Kähkönen 2009, s. 38).

Oppimisympäristöjen työelämäyhteys

Työelämälähtöisellä autenttisella oppimisella tarkoitetaan, että oppiminen on yhteydessä todellisiin työelämän tehtäviin. Sitä voidaan toteuttaa yhtä hyvin erilaisissa fyysisissä, virtuaalisissa ja digitaalisissa oppimisympäristöissä. Kaikkein eniten tällaista oppimista edistävä ympäristö on luonnollisesti työpaikka. Siellä opiskelija voi ohjaajan tukemana tehdä työharjoittelua, tehdä työpaikan tarpeisiin opinnäytetyön, olla mukana hankeyhteistyössä tai opiskella oppisopimuksella. 

Autenttinen oppiminen oppimisympäristöissä

Työpaikalla tapahtuu aina työssä oppimista. (Majuri, 2009) Autenttisia tehtäviä ja toimintoja voidaan toteuttaa myös muissa ja hyvin erilaisissa ympäristöissä. Fyysisellä ympäristöllä ei varsinaisesti ole merkitystä vaan enemmänkin on kysymys annetusta tehtävästä. Oppilaitoksen tiloissa voidaan oppia työelämän todellisten tapausesimerkkien avulla tai harjoitella todellisen työvälineen käyttöä, voidaan toimia laboratoriossa tai muussa autenttiseksi työympäristöksi rakennetussa ympäristössä. (Lonka, 2015, Krokfors ym., 2016) Oppilaitoksessa voidaan myös pitää esimerkiksi klinikkaa, johon asiakkaat voivat tulla samaan opiskelijan antamaa hoitoa opettajan valvonnassa ja ohjauksessa. 

Simulointi

Työelämään liittyviä tilanteita voidaan simuloida sekä fyysisissä tai virtuaalisissa oppimisympäristöissä. Esimerkiksi lentäjien on käytävä säännöllisesti simulaattoreissa pitämässä osaamistaan yllä, vaikka jo toimivat aktiivisesti alalla. Simulaatio on turvallinen ympäristö harjoitella erityisesti sellaisia työtehtäviä, jotka voivat aiheuttaa epäonnistuessaan vaaraa itselle tai muille. (Hyppönen & Linden, 2009) Digitaalisessa ympäristössä voidaan harjoitella esimerkiksi jonkin työssä vaadittavan ohjelman tai sovelluksen käyttöä. Usein toimitaan useassa oppimisympäristössä, jolloin esimerkiksi voidaan fyysisessä ympäristössä oppimiseen liittää mukaan erilaisten teknologisten ratkaisujen käyttöä tai niiden käytön harjoittelua. (Lonka, 2015) Oman tulevan työuran kannalta voi ollakin tärkeää, että työelämälähtöistä autenttista oppimista ei liikaa sidottaisi työpaikkaan vaan nähtäisiin laajat mahdollisuudet edistää työelämälähtöistä autenttista oppimista niissäkin tilanteissa, kun tulevaisuudessa työskentelee usealle eri työnantajalle yhtaikaa, tekee etätyötä, on työttömyysjaksoja tai vaihtaa ammattia ehkä useamman kerran. (Saloniemi, 2015)

Yrittäjyyskasvatus ja oppimisympäristöt

Yrittäjyyskasvatusta toteutetaan tekemällä ja kokeilemalla oppien, projektioppimisen keinoin ja yhteistyössä työelämän, yrittäjien ja muiden toimijoiden kanssa. Yrittäjyyskasvatus ei ole oppimisympäristöstä riippuvaista. Se ei ole erillinen oppiaine vaan se nähdään ajattelu-, toiminta- ja suhtautumistapana, jonka vuoksi sitä voi opettaa hyvin vaihtelevissa ympäristöissä. Yrittäjyyskasvatuksen lähtökohtana on saada oppija innostumaan vastuunotosta ja löytämään oman paikkansa työelämässä. Yrittäjyyskasvatus on läpileikkaava näkökulma kaikessa opetuksessa, joten se ei ole ympäristöstä riippuvainen. (Opetusministeriö, 2009)

Yrittäjyyskasvatusta tukevia oppimisympäristöjä

Kuitenkin voi nostaa esiin joitakin yrittäjyyskasvatusta tukevia oppimisympäristöjä. Niitä ovat esimerkiksi työpaikat. Yrittäjyys- ja työelämätaitoja voidaan harjoitella oppilaitoksissa liiketoimintataitoja oppien, yritysyhteistyössä esimerkiksi erilaisissa yrityksen kanssa toteutetuissa hankkeissa ja tapahtumissa tai yrityksissä työharjoitteluissa. (Opetusministeriö, 2009) Sitä voidaan toteuttaa hyvin myös erilaisissa virtuaalisissa ja digitaalisissa oppimisympäristöissä. Niihin voi helposti rakentaa sellaisia tehtäviä, joiden suorittaminen tukee yrittäjyyskasvatuksen tavoitteita. Myös henkilökohtainen oppimisympäristö sopii yrittäjyyskasvatukseen, koska se tukee vastuunottoa omasta oppimisesta ja toiminnasta. Oppijan täytyy silloin hallita oppimistaan asettamalla itselleen oppimistavoitteet, valitsemalla ja suuntaamalla oppimisensa sisältöä ja prosessia, kommunikoimalla toisten opiskelijoiden kanssa oman oppimisprosessinsa aikana sekä verkostoitumalla. (Hietanen ym., 2011)

Lähteet:

Hietanen A, Kivi M-R, Piitulainen M-L, Ruotsalainen A-L. 2011. Personal Learning Environment (PLE) Henkilökohtainen oppimisympäristö. Julkaisusarja E2/2/2011. Savonia Ammattikorkeakoulu. Juvenes Print. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/337383/SAVONIA_ple_2011_lopullinen%20versio.pdf?sequence=2&isAllowed=y

 

Hyppönen O. & Linden S. 2009. Opettajan käsikirja – opintojaksojen rakenteet, opetusmenetelmät ja arviointi. Espoo: Teknillinen korkeakoulu. https://aaltodoc.aalto.fi/bitstream/handle/123456789/4670/isbn9789522480637.pdf?sequence=1&isAllowed=y

 

Krokfors L, Kangas M, Kopisto K, Rikabi-Sukari L, Salo L, Vesterinen O. 2016. Yhdessä. Luovasti. Oppien. Opetuksen ja oppimisen muutos 2016. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/157417/Yhdess%c3%a4LuovastiOppien_Opetuksen_ja_oppimisen_muutos_2016.pdf?sequence=2&isAllowed=y

 

Kähkönen, K. (2009). Näkökulmia ja menetelmiä oppimisen ohjaamiseen ammatillisessa koulutuksessa. Julkaisussa Helander, J (toim.). (2009). Ammatillisen opettajan käsikirja. Hämeen ammattikorkeakoulu. Haettu 20.1.2021 osoitteesta

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/40325/HAMKAmmatillisenOpettajanKasikirja.pdf?sequence=1

 

Lonka K. 2015. Oivaltava oppiminen. Keuruu: Otava

 

Majuri M. 2009. Työssä oppiminen. Teoksessa J. Helander (toim.) Ammatillisen opettajan käsikirja. HAMK Ammatillisen opettajakorkeakoulun julkaisuja 1/2009. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/40325/HAMK_AmmatillisenOpettajanKasikirja.pdf?sequence=1

 

Mäkinen, E & Metsälä, E. (2013). Osaaminen rakentuu monenlaisista ympäristöistä. Julkaisussa Savander-Ranne, C, Lindfors, J, Lankinen, P & Lintula. toim. (2013). Kehittyvät oppimisympäristöt. Metropolia Ammattikorkeakoulu julkaisusarja. Haettu 20.1.2021 osoitteesta https://www.metropolia.fi/sites/default/files/publication/201911/2013_Savander_ranne_Lindfors_Lankinen_Lintula_Kehittyvat_oppimisymparistot_TAITO5.pdf

 

 

Opetushallitus. (2021). Ammattipeda. Haettu 9.2.2021 osoitteesta

http://www10.edu.fi/ammattipeda/?sivu=monimuotoiset_oppimisymparistot

 

Opetushallitus. (2021). Opetushallitus ennakoi. Haettu 9.2.2021 osoitteesta

https://www.oph.fi/fi/palvelut/tietopalvelut/ennakointi

 

Opetusministeriö. 2009. Yrittäjyyskasvatuksen suuntaviivat. Opetusministeriön julkaisuja 2009:7. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/78869/opm07.pdf?sequence=1&isAllowed=y

 

Staffans, A., Hyvärinen, R., Kangas, M. & Turkko, A. (2010) Koulut oppimisen ympäristöinä. Teoksessa InnoSchool – välittävä koulu Oppimisen verkostot, ympäristöt ja pedagogiikka. Toim. Smeds, R., Krokfors, L., Ruokamo H. ja Staffans, A. SimLab Report Series 31

 

Ympäristöministeriö. Mitä on kestävä kehitys? Haettu 20.1.2021 osoitteesta https://ym.fi/mita-on-kestava-kehitys.